No minähän neulon sukkia ihan pipona. siksi niistä osa syntyy vajeeseen, osa lahjomistarpeeseen osa vain neulomisvajeeseen. Sukkapari on yleensä välityö tai "sen virallisen" työn välttelytyö, mutta joskus menevät ihan päätyöstäkin. Tee kaikkia malleja, enkä pode 2. sukan syndroomaa. Kaikki sukat neulon ihan hetulasta, mutta joskus katson jotain kuvaa inspiraatioksi. Ja aina ylhäältä alas, joskin nyt on alkanut toinenkin suunta kutitella, aina saksalainen (?) vahvistettu kantapää. Eikä mulla mitään niksiä ole.

No höh. Oli niin paljon ohjeita, että rykäsin tähän, enkä lukenut loppuun. Nyt vasta huomasin, että "bloggaa ja huikkase". Taidan siis ottaa huikkasen.

Sukkia valmistuu useat parit vuoden aikana (männä vuonna 50), joista suurin osa on taviksia ja siis tylsiä. Mutta yhtään paria ei itselle yleensäjää. Teen lahjoiksi, viemisiksi, kiitokseksi, hyväntekeväisyyteen. Kaikenlaisesta sukkalangasta teen, ohuista, paksummista. Yleensä aloitan vanhalla tavalle sukansuusta ja perusmallin (lapsena opittu) vahvistettu kantapää. Mallin pitää olla yksinkertainen, koska sukkaneule valmistuu telkkaria katsoessa, luennoilla/koulutuksessa istuessa, jutellessa, matkoilla. Ei tarvi mallilehtiä, eikä paljon vilkuilla neuleeseen. Pitsisukkia valmistuu jkv ja joskus muuta.

Minen pääse bloggaamaan lähiaikoina joten huikkaan tänne, eli sukkia teen joskus joko lahjaksi tai oman perheen tarpeisiin ja tykkään kyllä ihan tavissukista raidoilla. Pitsisukkiakin olen kyllä tehnyt, tosin en itselleni.
Langoiksi kelpaa melkein mikä tahansa, väri ratkaisee, ja laiskana teen yleensä tiimalasikantapään. Niin ja varpaista aloitan. Sukkaniksit kelpaisivat myös tänne :)

Sukankutimus aina puikoilla,nyt jo vuoden verran ns.polvisukkia.Laskuissa en ole pysynyt matkassa. Maailmalle ovat lähteneet,heti kun on "siivet" kantaneet.(Siis suurin osa).Malli ns. kantapään(aina tupla)kautta opittu monen,monen vuosikymmenen harjoituksen tuloksena. Ohuesta langasta ,hyvin harvoin SeiskaVeikasta.Harvoin jää yksinäisiä sukkia, pari pitää neuloa heti.
Sukka pitää olla jalanmyötäinen, en tykkää löpsyistä.

Blogissa on sukankutemisjuttua. Tai jotain sinnepäin.

Sukkajuttuja on ollut taajaan viime aikoina blogissani, kun nyt viimein opettelin sukan teon oikein päin. Vuoden verran tein kärjestä alkaen. Kirjoneuletta tuotan.

Sukkia bloggaan ihan jatkuvasti, nämä terveiset jätän vain tähän.

Sukan neulominen alkaa yleensä sukanneulomisvimmasta, joskus ihan tarpeesta ja joskus ihanan langan ansiosta. Sukkapari on aina tekeillä huolimatta muista töistä.

Jemmaan sukkia pinkkiin koriin komeron uumeniin. Rumimmat ja parhaimmat otan omaan käyttöön ja muut pääsevät odottamaan lahjasukka-arvontaa, joka huipentuu jouluna. Silloin lentävät viimeisetkin sukat korista.

Teen kaikenlaisia sukkia ja kaikenlaisia myös tarvitaan. Silloin tällöin herkuttelen tosi hankalilla palmikkosukilla (kuten Bayerische). Niitä ei kuitenkaan hennoisi antaa lahjaksi ja itsekään ei oikein tohtisi niitä käyttää. Ne myös vievät liiaksi huomiota muulta elämältä vaatien melko täydellistä uppoutumista.

Koska minulla on kiire neuloa ja neuloa, en jouda suunnittelemaan sukkia. Tavissukkien malli tulee suoraan selkäytimestä.

Useimmiten teen ranskalaisen kantapään, koska se on nopea ja kaunis ja myös istuu hyvin. Kaunein on ehkä walesilainen, mutta jää usein tekemättä koska vaatii laskemista.

Neulon sukat lähes aina ylhäältä alas. Olen tehnyt muutamat sukat kärjestä aloittaen. tekniikka kyllä viehättää mutta kantapään paikan etsiminen ei sovi yhteen neulomiskiireeni kanssa.

Sukkaniksini ei ole omaa keksintöäni, vaan olen lukenut sen jonkun mestarisuunnittelijan ohjeesta. Silmukoiden luonnin jälkeen laitan ensimmäisen ja viimeisen silmukan ristiin ennen neulomisen aloittamista. Yhdistämiskohdasta tulee näin täysin huomaamaton.

neulon sukkia tarpeeseen, lahjoiksi ja jämälankoja tuhotakseni. Sukkien neulominen on suosikkipuuhaa telkkua katsellessa! Automatkat ovat myös sopiva hetki neuloa sukkaa. Varsinkin lasten sukkien neulominen on kaikin puolin palkitsevaa, jämälankoja saa käytettyä hyvinkin tarkkaan ja jollei omassa lähipiirissä ole sukantarvetta, maailmalta löytyy aina pieniä palelevia varpaita erilaisten yhdistysten&tempausten myötä.
Tykkään neuloa sukat ylhäältä alaspäin, yleensä joustinneule-varrella, vahvistettu kantapää ja terässä sädekavennus. Vahvistettu kantapää kestää miehellä saapassukkana, lapsellakin se on napakka ja topakka, sädekavennus kärjessä on tasainen eikä paina kuten toisinaan nauhakavennus voi tehdä.
Toisinaan teen jotain helppoja pitsisukkia, seiskaveikasta tai nallesta, kuten vaikkapa Kuura- tai Kerttu-sukat. Hienoa jälkeä tulee myös OnLinen tms itseraidoittuvista langoista, harmillisen ohuita vain ovat makuuni.
Lasten sukkia jämälangoista teen enempiä ajattelematta sileällä varrella, molemmat sukat teossa yhtä aikaa jotta saan lyhyetkin langat tasan molempiin. Teen toisinaan tiimalasikantapään ja nauhakavennuksen kärkeen. Oleellista sukissani on pitkät varret, pysyvät hyvin jalassa, lämmittävät ja villahaalarin/collegepuvun lahkeet ovat napakasti siellä villasukan varressa. Mikään ei ole surkeampaa kuin paljaana vilkkuvat lapsen nilkat tai ranteet talvipakkasella, jollei toppahaalarin lahkeissa ole niitä lenksuja...
Mieluisimmat välineet ovat 3.5mm bambusukkapuikot, kaverina on usein samanmoiset metallipuikot. Lankana useimmiten, lähes aina, seiskaveikka joten silmukkamäärät ovat kokeilun kautta aina samoja. Ja jollei sukka sitten sopisikaan, kyllä sille jostain käyttäjä löytyy.
Tapanani on neuloa sukan aloituksessa jäänyt langanpätkä mukaan heti luontikerroksen jälkeen kerältä tulevan kaverina, ei tarvitse päätellä sitäkään lankaa, eikä ainakaan seiskaveikoissa huomaa jos parin puikon verran on silmukat olleet "kaksinkertaisia", samaa kahdella langalla neulomista käytän jämäsukissa langan vaihtuessa.
Ihailen muiden tekeminä taidokkaita palmikkosukkia tai ohuesta langasta tehtyjä pitkiä sukkia, en itse jaksa/viitsi tikutella 2mm puikoilla polvipituisia sukkia, huh, pelottava ajatuskin. Laiska mikä laiska....

Otin sukkahaasteen vastaan!
http://villapallo.blogspot.com/2008/03/sukkabingo.html

Pohdiskelin tuota sukka-asiaa blogissani. Olinkin ajankohtainen, sillä puikoillani on jo n:t parit sukkia.

minulla on tapana neuloa sukkia jatkuvasti ja paljon. isoja ja pieniä sukkia, syksyistä koko keristä/vyyhti ja keväällä jämälagkoista. suurin osa päätyy suoraan käyttöön mutta muutamia on pyörinyt tuolla odottamassa käyttäjää tai päätynyt hyväntekeväisyyteen. suurimman osan teen tuosta otsatukan alta olevalla ohjeella, mutta nykyisin olen jo halunnut haastetta sukka hommiin ja oikeita ohjeita olen ruennut käyttämään. taviamallit ja palmikot on minun sukkasuosikit. en pode toisen sukan syndroomaa ja minulle .pitää olla konepesun kestäviä sukkalankoja, sillä perheemme käyttä villasukkia joka päivä talvisin joten .....
teen perus kantapään ja varresta varpaisiin. minulla on ollut kova kiinnostus tehdä varpaista varteen sukat mutta en ole saanut vielä saanut aikaiseksi.
sukat on ykkös suokkini kutomisessa pieniä ja isoja. viime joulun lahja idea oli suvun miehille jussi-sukat jokaiselle.
salaisuuteni sukka asiassa on , että ne lämmittää ihanasti jalkoja.

Blogattu on. Phuuh. Blogger ei tykkää mun koneesta.

sukkajuttelin.

Sukkahaaste vastaan otettu!

Mukana ollaan blogissa!

Bloggasin ja nyt huikkasen. Haaste vastaanotettu.

Sukat tulevat yleensä suoraan käyttöön. Välillä oli vuosien tauko jotten kutimiin koskenut, mutta nyt taa puikot heiluvat meilläkin. Tutusttuani blogissa moniin ihaniin sukkalankoihin ja malleihin syhyävät sormeni päästä kokeilemaan kaikenlaisia lankalaatuja ja sukkamalleja. Aikaisemmin neuloin perinteisiä sukkia nallesta, mutta nyt on syntynyt pitsisukat puuvillasta, perinteisen malliset itseraidoittuvista ja tietenkin Kertut perinteisestä Nallesta ja toki on pitänyt kokeilla myös kärjestä aloitettavaa mallia. Nyt työnalla on miesten sukat ohuesta maltillisesti raidoittuvasta villa/puuvilla langasta. Malli ei ole aivan perinteinen vaan jonkinlainen ribbineulos jonka jostakin blogista bongasin kantapääksi valitsin uuden tuttavuuden eli tiimalasikantapään. Linjana tällä hetkellä sukkarintamalla on varmaankin että kaikkea pitää kokeilla ja mieluiten ohkaisia lankoja. Bambusukkalanka on jo kaapissa odottelemassa ja Jaywalkersitkin kiinnostaisi kutoa, polvisukkiakaan en ole vielä ehtinyt kokeilla. Orjallisesti en ohjeita noudattele vaan saatan säätää esim. silmukoita tarpeen mukaan.
Sukkaniksinäni voisin pitää sen ettäpyrin välttämään toisen sukan syndrooman kutomalla molemmat sukat samanaikaisesti.
Toisaalta sukiin liittyy seikka joka minua askarruttaa. Harvassa blogissa on esitelty sukkien parsintaa. Mitä tapahtuu neulojan sukille, kun ne kuluvat puhki. Heittääkö neuloja ne kylmästi roskiin? Eikö kukaan enään opettele sukan parsintaa? Silläkin saralla löytyy tapoja vaikka kuinka. Itse olen saanut isoäidiltani sukan parsimiskoulutuksen ja olen sukkiani parsinutkin.

Hep, mäki osallistuin :). Kiva haaste. Sukkaentry löytyy tästä osotteesta: http://harrasharrastus.blogspot.com/2008/03/sukista-asiaa.html

Huik: polkattu on. :o)

Bloggasin ja huikkasen. Hauska oli tämä haaste.

Vastasin haasteeseen tuolla: http://kaisaneuloo.blogspot.com/2008/03/sukasta-asiaa.html
Kiva haaste!

Blogasin ja huikkasen minäkin. Mielenkiintoista oli miettiä näitä asioita.

Pyörsin päätökseni ja otin tämän haasteen vastaan! Oli niin minulle sopiva aihe!
http://puikkoterapiaa.blogspot.com/2008/03/sukkajuttuja-about-socks-in-finnish.html

ZAP!
Tämä oli hauska, olen mukana.

Sukkia neulon yleensä kärjestä ylöspäin itselleni. Pojalle neulon perinteisellä tavalla, aloittaen sukanvarren resorista. Meille molemmille yleensä neulon polvisukkia, aina en kaikkia pareja bloggaa sillä "kaikkihan sukkia veivaa." Polvisukkia sen takia, että ne lämmittävät enemmän, ja talvella niitä käyttäessä revin peliverkkarit ihan heti, jos näen sukanvarren loppuvan joko hameen- tai housunhelman/lahkeen alta. AINA joko virkkaan tai pujotan 2-3 riviä ohutta kuminauhaa / - lankaa resorin nurjalle puolelle.
Kaikki sukat neulon omasta päästäni sillä sekä minun että Juniorin jalka on hyvin kapea ja mytyllä olevat sukat kengässä ovat belsebubista.
Yleensä neulon sukkia ohuesta langasta. Suosikkeja ehdottomasti ovat Fabel ja Step. Niistä itse asiassa olen neulonut muitakin seikkoja.
Joulun aikaan sukkien ja minun pitkäaikaiseen, rakastavaan suhteeseen tuli syvä ja vakava särö. Jostain syystä koko lähipiiri halusi villasukkia joululahjoiksi. Joten niitä veivasin hampaita narskuttaen ja vannoin kaiken pyhän nimeen, että ensi jouluna ne kaikki saavat yhden lasinalustan (per. perhe) huovutettuna.
SIlloin neuloin kyllä paksuista Janneista ja Maijoista sukkia eikä se ollut enää yhtään hauskaa.
Sukat tulevat yleensä tasaisen tahdin käyttöön. Jos tulee reikiä, neulon uudet ja vanhat lentää veke.
Kantapää perinteisellä tavalla neulotuissa Ranskalainen (koska minussa asuu Francomaani) ja ylösalaisissa teen lyhennettyjä kerroksia jättäen kantapäähän n. 8-10 silmukkaa lyhentämättä. Tässä tapauksessa saan nilkasta istuvan, kun kavennan nilkan kohdalla kantapään jälkeen (keskitakana) tasaisesti silmukoita jolloin kantapäästä tulee "ulkoneva" ja sukka pysyy napakasti paikallaan eikä nilkkaan tule kasarisäärystimien ryppyjä.

http://weirdrockstar.blogspot.com/

Teen sukkia koska niitä on kiva tehdä, ja koska niitä tarvitaan aina. 7v on ok lanka, mutta tykkään tehdä mieluiten ohuista langoista 2,25 - 2,75 sukkapuikoilla. Magic loopilla teen joskus myös.

Aloitan sekä varpaista että varresta, en samassa sukkaparissa sentään. Teen sekä tavallisia konstailemattomia sukkia että mallista. Pitsiä, palmikkoa, ribbiä, sileää. Kaikki käy. Yksiväristä, raitaa, kuviolankaa, pätkäväriä...

Kantapäitäkin on monta kivaa. Ranskalaisen malli on parempi jalkaan kuin se koulussa opetettu (saksalainen?), tiimalasikantapää on kiva neuloa.

Ihan laiskuuttani vastasin tänne lootaan. Sorry.

Tyytyväisin olen, kun teen kahta sukkaa rinnakkain eli 'yhtäaikaa'. Ei jää toinen sitten tekemättä eikä tarvitse muistella missä kohdalla muutti ohjetta, kun saa tehtyä joka vaiheen peräkkäin kahteen sukkaan. Tästä(kin) syystä omistan monta settiä sukkapuikkoja.

Oon mukana... blogissa tarinaa

Perustylsän sukkafilosofiani teoria blogissani

Sukkia on aina ns. työn alla. Valmistuneet pääsevät laatikkoon, josta tarvittaessa löytyy joka jalkaan sopivat. Eikä tuo laatikko koskaan ole vielä täyttynyt yli. Sukkien varsissa on hyvä kokeilla erilaisia neulemalleja melko pienellä vaivalla. Puikkokoko vaihtelee 2-4:n välillä. Erkoisimmat ja vaikeatekoiset jäävät yleensä omaan kaappiin tai ainakin lähisukuun, ei niitä raaski maailmalle laittaa.

Hauska sukkalotto! :)

Bloggasin ja tässä linkki:
http://bambupuikot.blogspot.com/2008/03/suhteeni-sukkiin.html

Aina joku sukkapari on puikoilla. Enimmäkseen neulon tavallisia sukkia varresta alkaen ja taviskantapäällä oman ja sukulaisperheen lapsille , mutta viime aikoina olen ihastunut myös vähän haastavampiin yksilöihin, mm.pomatomuksiin ja baijerilaisiin. Yhdet sukat neuloin
varpaista, mutta se ei oikein tuntunut sujuvan, pitäisi kai enemmän harjoitella. Tavissukat osaan kyllä neuloa vaikka silmät kiinni. .Hyväntekeväisyyteen menee myös osa sukista. Enimmäkseen neulon Nallesta, se on minun perussukkalankani.

Sukkapohdintaa löytyy blogini uusimmasta kirjoituksesta.

Neulon sukkia lähinnä lähimmäisten tarpeeseen, viime syksynä ennätin tehdä itsellenikin, ekat omat varmaan kymmeneen vuoteen! Eniten neulon perinteisiä varren suusta aloitettavia, muutamat kärjestä aloitettavatkin olen väsännyt. Perus (vahvistettu) kantapää ja silleen. Teen eniten sellaisia sukkia, joissa teräosan päällä jatkuu joustinneule. Suurin työllistäjä: exä.

Taidanpa vastata tähän. Neulon sukkia ympäri vuoden tarpeeseen ja varastoon. Eniten kai neulon tavissukkia 7 veljestä tai Nalle-langasta. Pitsikuviosukkiakin teen. Tykkään myös Austermannin Step-langasta. Muita ohuita lankoja olen käyttänyt mm. Sisua. Puuvillalangasta en muista neuloneeni yhtään sukkaa. Neulon yleensä varresta aloittaen. Toisin päinkin osaan. Tiimalasikantapää ei vielä oikein suju, tulee ylimääräisiä reikiä herkästi. Neulon yleensä sukkapuikoilla varren siten, että silmukat on kolmella puikolla ja neljäs kiertää. Terän teen minipyöröillä. Tällaiset puikkovalinnat nopeuttavat huomattavasti neulomista. Suurimpana saavutuksena special-sukista pidän baijerilaissukkia. Minulla on monta sukkaohjetta odottamassa puikoille pääsyä.

Blogattu on. Ja nyt huikattukin.

Bingo on kivaa joten osallistuin!
http://tuinkutomo.blogspot.com/2008/03/sukkabingolotto-sock-lottery.html

Minä myös, minä myös! Siis neulon sukkia ja bloggasin ja vielä huikkasinkin!

Linkistä pääsee suoraan sukkapostauspohdiskeluun. Olisin varmaan kirjoittanut pitempäänkin, mutta nää meidän konevauriot estää enemmät fiilistelyt.
Kiva kysely!

Hyvää pääsiäisviikon jatkoa!!

Mieki kävin :)

Heips! Minun sukkapohdinnat löytyy täältä: http://einju.vuodatus.net/blog/1193138

Bingo valmis!

Pakkohan se oli vastata tähän kyselyyn, vastaukseni löytyvät linkin takaa.

tämäpäs olikin piristävää.:D

http://hollowzebra.org/blogi/2008/03/sukkailua-ja-lisaa-ihqutusta.php

Sukkatarinointia nopealla kaavalla löytyy minunkin blogistani. Mukavaa pääsiäistä sinulle!

Blogistani löytyy nyt sukka-asiaa. Tästä olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka paljon...

Olen blogannut kanssa aiheesta.. :D
hyvää pääsiäistä

Kuin minulle tehty haaste! Kiitos eri blogien pohdintojen alkusysäyksestä, niitä on ollut kiva lukea. Ja nyt löytyy blogista omanikin eli tämä on huikkaus!

Omaan blogiin minäkin tämän kirjoitan, joten sinne siis

Tämä olikin mukava aihe mietittäväksi! Blogista löytyy sukka-ajatuksia. Hyvää pääsiäistä!

Taatusti teen sukkia, sukkia ja sukkia… En muista aikaa, että perheessämme olisi ollut sukkavajetta, siitä piti huolen aikoinaan jo äitini. Vajeeksi en laske sitä, että haluaa itselle jotkut tietyt ihanat sukat, vaikka entisiä on liikaakin. Minulle sukkien neulomisvimma on siirtynyt kai perintönä äidiltäni. Sukat eivät ole välityö vaan eri sukkien välissä voi syntyä jotain muutakin.

Sukkia en varsinaisesti jemmaa, osa kyllä joskus saattaa marinoitua kaapissani odottaessaan sopivaa käyttäjää. Suuri osa sukistani menee lahjaksi, osan myös myyn.

Haluan tehdä monenlaisia sukkia, harvemmin taviksia, mieluummin pitsiä, palmikkoa tai kirjoneuletta. Kaikkea uutta on kokeiltava. Ohjeesta katson usein vain neulemallin, sitä sitten sopivasti muokkaan. Silmukkamäärät otan yleensä oman otsatukan alta. Sukkalankana suosin 2.5- 3 mm:n puikoilla tikutettavaa, koska sen paksuiset puikot istuvat käsiini parhaiten.

Toisen sukan syndrooma ei ole iskenyt minun. Tänään sain valmiiksi neljännen samanlaisen (kirjoneuleessa yhden kerroksen ero) sukan peräjälkeen eikä syndroomasta tietoakaan.

Kantapääni on yleensä perinteinen vahvistettu, kun se tuntuu niin hyvältä. Joskus kyllä teen muitakin malleja ihan sen takia, että en kangistuisi yhteen kaavaan.
Sukkani neulon yleensä varresta aloitettuna. Muutamat sukat olen kokeeksi tehnyt kärjestä aloittaen, mutta omemmalta tavalta tuntuu tuo vanhanaikainen. Töppöset (muistuttaa sniikkereitä) teen kyllä aina kärjestä alkaen.

Mie huikkaan,että pohdintaa sukista löytyy blogistani!

Vastasin minäkin.

näitä on ollut kiva kuea blogeista. yritän itekin saada vastatuksi huomenna. :)

Haaste vastaanotettu! Yllä oleva osoite on suoraan sukkapostaukseeni. :)

Vlogissa on sukka juttusta:)

Minäkin mietin sukantekoa!

Minäkin pohdiskelin vähän sukkatapojani :)

Mukana lotossa. Blogistani löytyy lisää.

Minäkin sain viimein vastattua huippuun kyselyysi!

Vajeeseen kudon sukkia tarpeeseen.

Neulo sukkia

Jemmaan miesystäväni lapsenlapsille.

Kudon kuvioita tai jotain extraa nimen jne. sukan pitää erottua muista,

Sisu Maija Janne jne suht ohut lanka.

Tietysti poden toisensukansyndoomaa teen päästä.

Ohje tulee tukan alta

Tavallinen kiila kantapää, Helppo osaan unissanim

En ole ei ole ollut innostusta

En ole haltia mutta jalkaterän päällä on usein liikaa tilaa kavennan omissani pari silmukkaa jalanpäältä.

Heipähei! Tässä huikkaus, upouudessa neuleblogissani kirjoittelin pahenevasta sukkamaniasta. Tämä on todella mainio aihe ja niin kuin joku sanoi, tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka. Nyt jo tuli mieleen yksi hyvä opittu vinkki sekä opin näistä lukemistani jo lisää! :D Pääsiäisen jatkoja kaikille!

Sukkajuttuja blogissa.

Sukkamietteitä blogissani!

Tartun minäkin tähän, maanantaina Elämänlangassa siis tulossa sukka-aihetta.

Kiitos innostavasta ja mukavasta haasteestasi! Vastasin blogiini. Iloista pääsiäistä!

Sukkaaatoksiani myös näin virtuaalisesti .-)

* Sukkaa pukkaa useimmiten sukkavajeen vuoksi. Tunnustan kyllä joskus aloittaneeni sukkia, kun muuta neulottavaa en keksi. Perussukan neulominen on kuitenkin aika helppoa hommaa, joten sellaisen voi ottaa helposti mukaan vaikka "terapeuttien" tapaamiseen.

* Mulla löytyy sukkajemma. Se on se lahjaloota ylimmällä hyllyllä vaatekaapissani. Sinne eksyy joskus sukkia tarkoituksella ja tahattomastikin (kun edes omasta perheestä ei löydy sopivaa tassua valmistuneille sukille). Yleensä tosin sukat päätyvät suoraan jalkaan.

* Tavissukkia!

* Olen ihastunut ohuisiin sukkalankoihin, jotta ne mahtuvat talvikenkiin. Saappaisiin mieluummin paksut saapassukat. Ei enää ikinä täyttä merinoa sukkiini. Sitä täydellistä sukkalankaa vielä metsästän.

* Sukat syntyvät pääosin hieman ohjetta soveltaen. Useimmiten kurkkaan jotain ohjetta, ennen kuin aloitan.

* Ranskalainen kantapää on suosikkini. Sen olen oppinut koulussa, ja se juuri sopii kinttuuni parhaiten.

* Ylhäältä alaspäin on minulle mieluisampi tapa neuloa, vaikka olen viime aikoina harjoitellutkin nurinperinneulomista.

* Pitkät, iloiset raitasukat itselle ovat haaveenani. Sitä lankaa siihen vielä metsästän...

Mukavaa iltaa ja terveisiä!

Olen aika uusi sukantekijä. nimittäin elämäni ekat sukat tein elokuusss-07. Sen jälkeen olen tehnyt aika monet parit. Aluksi tykkäsin hullutella väreilla ja raidoilla ..sitten tein Jussisukat, parit Kerttusukast ja parit muutkin kuvioneulesukat. Haluan oppia koko ajan uutta ja kokeilla erilasia malleja. Nyt on menossa keskenerisenä konttineulesta pitkävartiset sukat. Osallistuin myös Venla-keräykseen(pikkisukkia Viipurin äitiyspakkauksiin) ja aion tehdä sinne useammat vauvansuka/ tossut, mutta en yhtään samanlaista paria. Kudon välillä toki muuttakin..viimeaikoina lähinnä lapasia ja muutama myssy. Enimmäkseen kudon muille..on kiva ilahduttaa läheisiä. Yhdet step-sukat olen kutonut itselleni . Alkuaikoina noudatin ohjeita tosi tarkaan ..nykuisn jo sovellan ohjetta oman makuni mukaan.Asioita voi tehdä oikein monella eri tavalla.
Olen tänä keväänä ollut myös kansalaisopiston neulontakurseilla. Hyvä kurssi tälläiselle vasta-alkaja himoneulojalle.

Vieläkö ehdin mukaan. Kävin bloggaamassa omista sukankutomisistani

Hyvää Pääsiäistä Sinulle.- Olipa kiva kysely sukankutojalle.Olen tehnyt sukkia koko pienen ikäni.Murrosiässä kyllä sanoin neulovani vaikka viltin mieluummin kuin sukkia.Kantapää koin niin inhottavana tehdä.Vuosien saatossa kaikki ikävyydet ovat kaikonneet ja nyt sukkia syntyy melkein liukuhihnalta.Tavallisia varresta aloitettuja perussukkia vahvistetulla kantapäällä.Uudet langat ja uudet kuviomallit otan mielellään kokeiluun.Baijerilaiseni ovat vielä kesken,mutta teen kyllä valmiiksi.Malli on sopivan haastava.- Sukkia vien merkkipäivälahjaksi hyvin usein.

Minäkin bloggasin sukka-asiaa

Mäkin bloggasin sukista.

Blogikin on mutta nyt en ehdi bloggaamaan. Vastaanpa siis tähän:

Neulon sukkia sekä tarpeeseem lahjaksi, välipalaneuleeksi ja muuten vaan. Monesti innoittajana on joku ihana uusi ohje tai sitten kaunis lanka. yleensä sukat päätyvät suoraan jalkaan mutta joskus myös odottamaan lahjottavaa.

Tykkään neuloa kaikenlaisia sukkia, sekä ihan sileitä perussukkia, palmikoita, pitsiä, ribbiä. itse tykkään käyttää ohuista langoista neulottuja, napakoita ja lyhytvartisia sukkia.

Enää en kärsi toisen sukan fobiaa kun olen siirtynyt neulomaan sukat pääsääntöisesti magic loopilla molemmat yhtä aikaa. Perussukkapuikkoja en käytä enää lainkaan. Perussukat syntyvät ilman ohjetta mutta pitsi, palmikko yms. teen ohjeen mukaan. Ja silmukkamäärät löytyy ohjeesta.

Tykkään enemmän aloittaa sukat varresta kuin varpaasta mutta monet sukat olen varpaastikin aloittanut ja ihan hyvällä menestyksellä. Kantapäistä neulon mieluiten tiimalasin, tosin parhaiten istuu ranskalainen kantapää.

Sukkien neulominen on siksi niin ihanaa kun se on suht nopeasti valmistuva työ, siihen ei tarvitse valtavasti lankaa ja raaskii arvokkaampaakin lankaa kokeilla. Ja sitten kun malleja löytyy enemmän kuin ehtii toteuttaa ja viluvarpaana rakastan villasukkia muutenkin=o)

Oma äitini maailman paras sukankutoja. Sukka pitää olla Nallesta tehty, tiukkaan kudottu ja napakka. Ei mitään löysää löpsykkää. Sellaisia sukkia meillä pitää nuorisokin ja mummo on maailman paras sellaisten sukkien tekijä.