jonotusnumeroita melkein jo kaivataan. kaikki halusivat yhtäaikaa kuvaan, luonnollisesti. mukana myös siis Viken voittopotti-langat. kuten huomaat, värit osasivat tulla juuri oikeaan kotiin! kiitos! ja kassikin löysi käyttäjänsä.
tylsimmän värisestä eli siniharmaa-sävyisestä tulee pieni villatakki, kun vaan joku ohjeenpuolikas tai riittävästi uskallusta löytyy.
eipä oikein ole vielä lapsen perusvillatakkiohjetta löytynyt puikoille kokoa 6, jotakin onneksi edes vähän sinnepäin. langassa vaihtuu väri kauniisti liukuen, ja se on valittu ei-kutittavaksi neuleeksi nuorelle (3) ja nopealle (0-100km/ 4 sekuntia makuuhuoneesta olohuoneeseen).
tarkkasilmäinen huomaa kuvassa jopa mallitilkun (ja ei, se ei täsmännyt vyötteen kanssa.) vaikuttaa siis aika suunnitelmalliselta! ehkä se uskallus puuttuu sitten. neulontaflow.
hedera tunki yksinäisenä kuvaankin, vaaleanpunaisena keikkuu keltaisen florican alla ystävyyttä hieroen. vihreä bambuinen luontoaktivisti kuvan oikeassa reunassa sukeutuu jo/taas/koko ajan enemmän ja enemmän gentleman's plain winter sock -sukaksi numero 2. ensimmäisellä luontoaktivistilla kesti aika monta hetkeä tuon koon ja nauhakavennuksen yhteen saattamisen kanssa. yhteinen sävel löytyi onneksi. uudet kantapää- ja kavennustavat vaikuttivat toimivilta kuten myös melko helpoilta oppia.
mount Langasta puuttuu valko-vaaleanlila, suuren ja mahtavan naapurimaan junatkin nähnyt vauvan virkattu neule. sille saapui käyttäjäksi hyvän ystäväni suosiollisella avustuksella, pitkän odotuksen jälkeen hra "nestori". herra vauvan takista räpsäistään kuvakin, kunhan tekele valmistuu. piakkoin kuitenkin, sillä herra on kuuleman mukaan pitkä ja nutun koko on 1-3 kuukautta. ja paikkoin ottaen huomioon, että villanuttu on pesinyt lankakorissa jo ainakin puoli vuotta.
oranssi lanka keikkumassa taivaan, maan ja floricoitten välillä on vakaasti päättänyt tulla huiviksi mahdollisimman pian. se kokeili jo hieman aiemmin ene's scarfia, mutta se aloitus -- tällä marsun muistilla ja keskittymiskyvyllä ei onnistu, ainakaan nyt. ihan vähän vain ja melko vahingossakin kokeilin tänään sagittariaa, eikä se jo aiemmin vähän kauhistelemani aloitus ollutkaan niin kauhistuttava. hyvät ohjeet siis! jokunen kerros onkin jo valmiina. lanka on johanneksen pellavan ohuinta yksisäikeistä pellavillavaa, ajatuksen ohutta.
seuraavan kerran esille marssivatkin
sukat sulkkuiset koreat, kautokengät kaunokaiset.
(kansalliseepoksen neljäs runo, vähän siinä 170 säkeen jälkeen.)
eipä oikein ole vielä lapsen perusvillatakkiohjetta löytynyt puikoille kokoa 6, jotakin onneksi edes vähän sinnepäin. langassa vaihtuu väri kauniisti liukuen, ja se on valittu ei-kutittavaksi neuleeksi nuorelle (3) ja nopealle (0-100km/ 4 sekuntia makuuhuoneesta olohuoneeseen).
tarkkasilmäinen huomaa kuvassa jopa mallitilkun (ja ei, se ei täsmännyt vyötteen kanssa.) vaikuttaa siis aika suunnitelmalliselta! ehkä se uskallus puuttuu sitten. neulontaflow.
hedera tunki yksinäisenä kuvaankin, vaaleanpunaisena keikkuu keltaisen florican alla ystävyyttä hieroen. vihreä bambuinen luontoaktivisti kuvan oikeassa reunassa sukeutuu jo/taas/koko ajan enemmän ja enemmän gentleman's plain winter sock -sukaksi numero 2. ensimmäisellä luontoaktivistilla kesti aika monta hetkeä tuon koon ja nauhakavennuksen yhteen saattamisen kanssa. yhteinen sävel löytyi onneksi. uudet kantapää- ja kavennustavat vaikuttivat toimivilta kuten myös melko helpoilta oppia.
mount Langasta puuttuu valko-vaaleanlila, suuren ja mahtavan naapurimaan junatkin nähnyt vauvan virkattu neule. sille saapui käyttäjäksi hyvän ystäväni suosiollisella avustuksella, pitkän odotuksen jälkeen hra "nestori". herra vauvan takista räpsäistään kuvakin, kunhan tekele valmistuu. piakkoin kuitenkin, sillä herra on kuuleman mukaan pitkä ja nutun koko on 1-3 kuukautta. ja paikkoin ottaen huomioon, että villanuttu on pesinyt lankakorissa jo ainakin puoli vuotta.
oranssi lanka keikkumassa taivaan, maan ja floricoitten välillä on vakaasti päättänyt tulla huiviksi mahdollisimman pian. se kokeili jo hieman aiemmin ene's scarfia, mutta se aloitus -- tällä marsun muistilla ja keskittymiskyvyllä ei onnistu, ainakaan nyt. ihan vähän vain ja melko vahingossakin kokeilin tänään sagittariaa, eikä se jo aiemmin vähän kauhistelemani aloitus ollutkaan niin kauhistuttava. hyvät ohjeet siis! jokunen kerros onkin jo valmiina. lanka on johanneksen pellavan ohuinta yksisäikeistä pellavillavaa, ajatuksen ohutta.
seuraavan kerran esille marssivatkin
sukat sulkkuiset koreat, kautokengät kaunokaiset.
(kansalliseepoksen neljäs runo, vähän siinä 170 säkeen jälkeen.)
Kommentit