nimittäin tämä on. tästä asiasta kävin ilun luona jättämässä viestiä, mutta jostain liene syystä se ei sinne tallentunut. sensuurinkukkako lie.. tai väärin naputellut kirjaimet.
sanotaanko se nyt tässä ääneen: minun mielestäni kuvattomiakin postauksia on välillä kiva lukea. se antaa niille kuvillekin lisäarvoa. eli nyt ilman kuvia. anteeksi?

flame wave -sukka mököttää korissa. sille ei ole armo langennut sitten torstain, jolloin toista sukkaa syntyikin kyllä aika pitkästi. torstaina huomasin myös, että ohjeessa toivotaan sukkaan "melkein näkymätöntä lisäystä" ihan kuvan kanssa. ilmeisesti on tullut lueskeltua opusta turhan unisena, sillä minun lisäykseni eivät todellakaan ole mitään "lähes näkymättömiä" vaan ihan näkyvillä. reilusti. että mitä tuota salailemaan ja piilottelemaan kun niin on komiat! ei hirveästi edes harmita, sillä sukat tulevat olemaan kivan näköiset noinkin. tai siis vähän harmittaa. mutta purkaminen ei ole vaihtoehto siinä vaiheessa kun toistakin sukkaa on jo kantapään yli. (siis ei. vaikka sisäinen perfektionisti kuinka itkisikin.) ja sitäpaitsi: molemmista tulee samanlaiset  erilaiset. saavat vertaistukea toisltaan.
en muuten saanut vieläkään selvää siitä kuvasta miten ne lisäykset pitäisi oikeasti tehdä. tekstin mukaan kiepsautetaan takakautta samalla kun luetaan entten-tentten-teelikamentten takaperin. paljon mahdollista, pitänee joskus kokeilla. ulledulledofkin varmasti käy jos sattuu tykkäämään enemmän siitä sortimentista.
anteeksi vaan sukka!
torstaina oli valintatalon postin tätille tullut pehmeä paketti, jota oli kotiinkin kyllä yritetty tyrkyttää. torstaina! tilaus lähti tiistai-iltayönä.

noropaketti.

nyt onkin sitten ingenjöörimäiset laskelmat tehty ruutupaperille ja tiheyttäkin laskeskeltu ja rullamittailtu kerroksia ja eri osia. jossain on välillä menty jo hutelikkoon, niin että silmukkamäärä ei ole ihan ollut sama mikä piti. vähän luovia ratkaisuja peliin siis. ja kannattaa lukea niitä ohjeita.. kuulemma. siellähän se suomeksi sanotaan: neulo tämä ja seuraava silmukka takaraunasta. ei siis takaraunasta yhteen, kuten mukamas luin.
ja sitähän minä yritin laskeskella, että mikäs se lopullinen mitta voisikaan olla. sitä en osannut ottaa huomioon lain, että puretut silmukat ovat leveämpiä kuin se silmukkapylväs. leveyttäkin siis piisailee vaikka ilmeisesti yhden osuuden jätinkin pois. (sekosin nimittäin laskuissa, ei taida yllättää ketään.)
eikä ne silmukat luikahda kuin kastemadot kädeltä. vaikka luulin, että kun ne huomaavat tilaisuutensa tulleen niin perävalot vaan vilahtaa. käsipelillä autettava.

norosta tulee mieleen vanha olohuoneen matto, josta sen elämän loppuvaiheissa tursusi sisuslankoja ulos, sellaisia kuin vanhojen peittojen sisällä on. erivärisiä ja ihania minusta. lempivärejä. ikää oli kai aika vähän, mutta olo on ihan sama. lempivärejä.
uuuuh.

huomenna lempiväreistä kuvia.

ps. flame-sukkaseni, en ole unohtanut sinua. sinun vuorosi koittaa heti clapotiksen jälkeen, ole rauhassa.