498031.jpg
sukkahulluuden seuraava taso on saavutettu. kärkialoitus. sekosin melkolailla kerralla, kun tiistaiaamuna tajusin, että voin käyttää minkälaista pitsikuviota (kai? melkein ainakin) tai muuta kimuranttia, eikä tarvitse arpoa kavennuksia ja muita. olihan mulla siis oikea ohjekin, mutta siitä katselin vain silmukkamääriä ja muita ohjeita.

myöhemmin tuli kyllä mieleen, että yhtälailla voi improvisoida ja keksiä kutoessaan toisinkinpäin. näinpäin se on kuitenkin jotenkin helpompaa ja selkeämpää; en tiedä miksi. ehkäpä sukan anatomiaa ymmärtääkseen on osattava kutoa sukka joka suunnasta. entäs nurinkurin? sivuttain? zimmermannin mokkasiinit? kaikki sukkakirjat on taas kahlattu läpi toe-up -silmällä katsellen. voi kuinka näyttääkin paljon selkeämmältä kaikki, eikä huoleta silmukkamäärätkään. kaikki muu paitsi sukan kutominen on turhaa.

munasta kuoriutuva sukka on siis valmis, loppujen lopuksi sain virkkuukoukulla melko löysän päättelyn (ensimmäisellä yrityksellä ei mennyt koko sukka jalkaan).