2462198120_f798d67e23.jpg2462198352_63ace148cf.jpg
me käytiin eilen marimekossa ettimässä löytyskö uutta "eemeli-hattua". suurin koko olikin sitten 110cm. seuraavana karautettiin kangaskauppaan ja itseasiassa jopa kahteen, kun luultiin että siinä toisessa ois ollu leikkipaikka. eipä ollu. (mihin voi reklamoida? kuinka kukaan tomeraikäisen äiti pääsee koskaan kangaskauppaan ilman lapsenvahtia?)
anttilasta pikapikaa 70 cm kangasta ja lelukaupan kautta kotiin.

jelppiapuna käytin puhti-lippistä ja entistä hattua. väri on kuulemma hyvä ja kaivinkoneen ompelin ihan ekstraboonukseksi, että kiireessäkin selviää mitenpäin hattu tempastaan päähän kun vuori on samaa kangasta. miinusta oli kuulemma se, että entisessä lippiksessä oli päällystetty nappi päälaella. mutta kaikkea ei voi saada, eihän?

väri on sivuprofiiliotoksessa enemmän kohillaan ja tuossa on näköjään lippakin vinossa. mutta ainahan se on. ompelu oli yllättävän kivutonta. tosin menihän tuohon monta tuntia, se oli jo etukäteen tiedossa, mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei tapahtunut.

tänään sitten tapahtuikin, kun ompelin lopusta puolesta metristä pientä olkalaukkua kirjasto- ja kaupunkikäyttöön. siinä kyrtsähti sitten hermo jos toinenkin kun tikki ei ollut ihan suunnitellun mukainen. selvisimme molemmat kuitenkin hengissä ja laukkukin tuli valmiiksi. mitään superlähiotoksia se ei kestä, mutta mieluinen tuntui olevan.

päätinkin olla ompelukone-anarkisti. kaikkea kun ei osaa niin pitää olla itselleen armollinen. edes joskus. niinkuin nyt tuokin, etten vaihtanut lankoja kun ompelin kaivinkonemerkkiä paikalleen. hah! pahisäiti.