(lauletaan tapani kansan äänellä. oikea taivutusmuoto ei täälläpäin missään nimessä ole äidin vaan äitin, toim. huom.)

alpakka-plipoveri valmistui päiväkodin pikkujouluun ihan just eikä melkein. värivalinta oli oma lukunsa:
-minkäväriseksi mie tämän nyt värjään?
-siniseksi.
-ai minkä väriseksi siniseksi? niitä on monen värisiä.

-isin sukkien väriseksi.

voiko sitä nyt selvemmin ilmaista? kts. edellinen postaus.

jostain bongasin 120 silmukan määrän aloitukseen tämänkokoiselle plipoverille, mutta auta armias kun gauge aka tiheys heitti sitten ihan kunnolla: nimittäin kymmenellä silmukalla. onneks tuolle kaverille ei oo ruoka tarttunu tuohon mahanseudulle.

lanka: novita luxus alpaca, 200g, itevärjätty. "isin sukkien värinen".
puikot: 3,5.

muuta: surkein osuus oli ehdottomasti kaula-aukko, jota tuli väännettyä melkein kaikilla mahdollisilla konsteilla. hyvin neuloutuva lanka.

raitapaitaa tehtiin myös hartaudella elokuusta saakka. ylhäältä alas ja raitoja silleen sopivasti. mie muuten luulen, että tällä kaverilla on housut jalassa tässä kuvassa vaikkei siltä näytäkkään. hups.

lanka: vihreä rowanspun dk ja  ruskea donegal lambswool, yhteensä 132g.

(nämä langat ei sitten lopu millään. jos joku haluaa ostaa loput 300g niin rohkeesti yhteyttä.
ihanaihana lanka, mutta mulle kyllä nyt riittää tämän ja tomtenin jälkeen.)
puikot: 3,5.

epiloogi.
missään nimessä tuo kaveri ei a) halua ("kutittaa") tai b) tarvi (on kuuma) villavaatteita.
lahjonta ja kehuminen on toistaiseksi kuitenkin vielä auttanut ja päiväkodissa jälkikasvu on todistajien läsnäollessa rinta rottingilla selittänyt kun se osaa neuloa ja ommella (!?) kaikkea.
äiti! uuh.
(älkää paljastako sille vielä sitä ompelukonehommaa jooko. ja joulupukkihommaakaan ihan vielä.)