kuvassa hanami-huvi.


lanka on wollmeisen kükenia (100%), puikot 3.5 ja ohje täältä
huivilla on painoa 229 grammaa.


... mutta mitä onkaan kuvien takana?
kuten tiedämme, neulebloggauksessa on kyse eri työvaiheiden yhdistämisestä, ja vasta viimeisin voimainkoitos on kuvaaminen. näinkin voi sattua: lähikuvassa makuuhuoneen ikkuna. tai mahdollisesti räystäs.



pitsihuivi pitää pingottaa. ja tässä se tehdään taidolla: kivet kävin kaivamassa kukkapenkistä klo 23 ja rapiat. tuolla kivien välissä on rautakaupasta ostamaani öö.. muovisekoitepintaista  rautalankatyyppistä.. -- täytyykö sanoa, etten saanut palvelua? mutta se melkein toimi. (lukuunottamatta noita kiviä.)

onko tosiaan näin, että pingottamisen täytyy aina olla yhtä hankalaa? ja täytyykö se tehdä aina yölllä? (koska äitienpäivä on tulossa ja mies näki lähikuvassa tuon eilisen yöllisen ähräämisen niin otetaan vastaan blokkaussettisuosituksia. kiitos!)


 

loppuun kuva kuitenkin onnistumisen elämyksistä. ulkokuva (lue: puolipilvistä ja sadekuuroja, kuvassa myös harava): 

loppu hyvin, kaikki hyvin! ja itseasiassa prinsessa ja puoli valtakuntaakin: näettehän tekin loppukesäiset rakkaan ystävän häät tuossa, ettekö näekkin?