eijoo tainnu tulla puheeks, mutta viime vuonna tuli nuita tätityshommia. molemmallaisia kerralla:  on kummitätihommaa ja kirsitätihommaa. kuopus nimitti ittensä kummiserkuksi samointein. 
tätittelyurakassa taisin viedä heti kättelyssä sen ”pehmeät puheet ja paketit”-pokaalin mennen tullen. villalankaa on muuttanut uusiin koteihin erinäisissä muodoissa jo kilosotalla. 

”tarvittais uus ____________ janipetterille/noorariikalle” -tyyppinen kommentti (lisää haluamasi artefakti viivalle) aiheuttaa jokaikinen kerta salamasodan neulojan pään sisäpuolella.
näin se alkaa:

mikä lanka (tässä vaiheessa mies ymmärtää sulkeutua työhuoneeseen)
onko sitä, pittääkö ostaa JA ENTÄ SE VÄRI
onko ohjetta MIKÄ KOKO, mahtuuko se varmasti, entä jos sillä on kirahvikoivet
(näitä vaiheita voidaan toistaa melko loputtomasti useita päiviä) 

ja lopulta käykin niin että lapsen päältä varastetaan lainataan se vähän käytetty fliisi että voipi siitä sitten mitata.
oli kyllä ajatuksissa palauttaa se, saatan jopa tätipöhnissäni pestä sen.
 

lanka: bambino, 100% villa
puikot: 3, resoreissa 2,5
koko: noin yksvee /92 cm
silmukkamäärä 166, ohje pirtanauhan sisäpuolelta  

olen ollut lankalakossa koko kuluneen vuoden. samalla taisi luiskahtaa tämä blogikin sinne miinuspuolelle että hups vaan. 

neulottu kuitenkin on. ja muka-bloggailtu. muka-bloggailu tarkoittaa sitä, että kaikki jo tehdyt sukat, lapset ja muut tekeleet lojuvat kuvaamatta eikä kukaan saa käyttää niitä kun niitä ei oo vielä kuvattu ja blogattu ja .. nih. 

mutta kun maassa on lunta ja pakkasta, niin piti tehdä jotakin. siis kuvata. miehen lapaset. 

(sanoinko jo, että lankakin on äitin varastoista, koska lankalakko on siinä kohdin ihan pyllystä melko haastavaa kun paksummat langat on neulottu jo aikapäivää sitten?)

malli: mostly mittens #14
puikot: 3,5
koko: miehinen, 56 silmukkaa 
lanka: 7veljestä (!)

elähän tiiä vaikka innostuisin bloggaamaan vielä lisääkin. 

miia-rabekka ja ganeshas miettivät harrastuksen huonoja puolia. niin minäkin tällä kertaa.

1. päättely. viimeistely. boooriing. satatuhatta langanpäätä. ei nappaa ei.
tähän samaan syssyyn lasketaan myös saumat. nou-nou. neulontailla suositaan saumattomuutta.

2. kaavioiden/ohjeiden seuraaminen vs. vapaa työskentely. tämä selittää osittain nk. helpponeuleiden osuuden neulontain työskentelykentässä.
pahimpia kompastuskiviä ovat viime aikoina nilkkaan napsahtaneet ohjeet "poimi 139 silmukkaa" kun luonnollisesti reunasta poimittavien määrä olikin siinä 80 hujakoilla. niin että et ajatellut kertoa että poimi joka x silmukan jälkeen yksi ylimääräinen?

tarvinneeko sanoa, että aika monta kertaa meni koitellessa?

kaaviot itsessään ovat ihan jees, mutta koitappa tällä 24/7-aikataululla löytää hiljainen ja rauhallinen neulontahetki, jolloin voit ja saat seurata kaaviota. öh.

3. neulontavammat. nykyisin myös kehruuvammat. kovettumat. se sama reikä sormenpäässä joka aukeaa liian kanssa. syvällä sormenpäässä. au.

4. rapsavihko eli kuvat ja bloggaaminen jne on aina välillä hankalaa. kun on kuvia pitäisi ja kun tietotekniikka toimii ja kun aina ei. aika usein joku perusjuttu jää bloggaamatta, kun ei ole mitään sanottavaa. niinkuin nyt vaikka nämä:
on hirmuhyvät jämälankatossut. nätitkin vielä tuli. puikot taisi olla ihan perus 2.25. bloggaamatta jäivät varmaan puolitoista vuotta sitten. mutta onko näistä nyt mitään sanottavaa?

 jotain positiivista loppuun.

mooseksesta lisää ensi kerralla.

muistiin viisaampia aikoja odotellessa:
älä neulo huiveja. niitä on jo sata. (ON.)

 
ja pari muutakin. 

tai tee kuitenkin se stonington shetland shawl loppuun. mutta siinä(kin) mieti, miten se pitsireuna oikeesti pitäis neuloa. ei vasenkätisesti vaikka mieli tekis, koska siinä nyrjähtää aivo. vastapäivään ja kaaviota just toisinpäin lukien. niitä silmukoita kun oottaa vielä semmonen tuhatkunta. (mutta se tuntu aluks niin luontevalta! ei ees tullu mieleen että se vois jotenkin mennä erilailla tai väärin.)

äläkä pese villasukkia 60 asteen pesussa niin kerkeät neuloa muutakin kuin uusia villasukkia.

jonkinlainen sisusteluhuuma on ollut ilmassa ainakin miehen mielestä jo ihan liian kauan. mutku. 

 enkä minä enää ees virkkaa. enää. silti. mutku.
(ne on siis äitin varastoista. paitsi tuo yks alhaalla vasemmalla jonka ostin ja se oli kyllä liian kallis.)

mukaoikeisssa kattolampunkeltaisissa väreissä. se on siis eteisen ovi.
(ja minä olin se, joka sanoi miehelle että jos rupeen virkkaamaan pitsiliinoja niin piilota koukut. juu, ja enhän minä siis virkkaakkaan.) 

ne on siis siimalla kiinni ovenkarmissa olevissa nauloissa. ja se tärkkiaine on perlanaa paverpollia.